Kuulemme ohjeita siitä, miten ja kuinka paljon diabetestarvikkeita tulisi pakata pitkille kaukomatkoille, mutta miten pakkaat lyhyitä reissuja varten? Ratkaisuni oli meikkilaukku. Ei mikään valtava, mutta tarpeeksi iso, että sinne mahtui yksi tai pari kappaletta kaikkea, mitä tarvitsisin ennen kotiinpaluuta. Ja tarjolla on myös meikkilaukkuja, joissa on ihania painatuksia, joiden ansiosta laukku ei näytä niin selvästi lääkelaukulta. Eivätkö söpöt meikkilaukut ole sinun juttusi? Ei hätää. Tarjolla on myös mustia laukkuja ilman kuvioita, valitse sellainen ja kenenkään ei tarvitse tietää, että löysit sen meikkiosastolta! Joitakin laukkuja saa myös kirjailtuina (mikä ei välttämättä ole huono idea, koska voit lisätä laukun ulkopuolelle merkinnän siitä, että sen sisällä on diabetestarvikkeita).
 
Diabeteslaukustani löytyy aina vähintään yksi kappale jokaista tärkeää tarvikettani: säiliö, setti, setin asetin, sensori, sensorin laturi, sensorin asetin, kaksi varaparistoa, alkoholilappuja, antiseptisiä pyyhkeitä, Tegaderm-kalvoja (käytän yhden pistoskohtaan ja kaksi sensoria varten), käytössä oleva insuliinipullo, vararuisku, ketoainemittari ja liuskoja, verensokerimittarin liuskoja, Multi-clix-lansettirulla ja pieni kolikko (koska et koskaan tiedä milloin sinun täytyy vaihtaa paristo, ja et tule kuitenkaan löytämään pikkukolikkoja paristokotelon kannen avaamiseen!) [toim. huom. MiniMed 640G -insuliinipumpun vyöklipsi toimii paristokotelon kannen avaajana – sen kanssa ei enää tarvitse miettiä varakolikkoja!].
 
Kannanko aina tätä diabeteslaukkua mukanani? En. Vain silloin, kun tiedän olevani jossain yli tunnin ajan, tai ollessani yli 30 minuutin ajomatkan päässä kotoa, tai kun olen paikassa, josta en löydä varatarvikkeita. En siis pidä laukkua mukanani arkipäivisin, koska työpaikalla minulla on kaikki nämä tarvikkeet vetolaatikossani ja insuliinia jääkaapissa. Jos kuitenkin olen menossa ostoksille tai muille asioille, sujautan diabeteslaukkuni käsilaukkuuni ennen kuin lähden matkaan.
 
Tiedän, että tämä kuulostaa paljolta, ja se todellakin on. Mutta olepas rehellinen. Kuinka monta kertaa kesken perhetapaamisen pumpussasi tapahtuu jotain, joka ei ratkea pelkästään hälytyksen ohituksella? Tai kun olet katsomassa pudotuspelejä ja sensorisi lopettaa toiminnan ja olet kaverisi luona tunnin matkan päässä kotoa? (Sivuhuomautus:kyllä, minäkin katson pudotuspelejä!) Jo se on ärsyttävää, että joudut käyttämään aikaasi pumppuongelmasi korjaamiseen, mutta siitä tekee vieläkin ärsyttävämpää se, jos et löydä ongelman korjaamiseen tarvittavia välineitä tai sinulla ei ole niitä mukanasi. Jos löydät pienehkön laukun, johon saat sullottua kaikki tarvikkeesi, muistat täyttää sen käyttäessäsi sieltä tarvikkeita, ja kannat sitä mukanasi laukussasi (tai puolisosi laukussa tai vaikka vaippalaukussa), tämä voi säästää paljon aikaa ja kenties vaivaakin. Ja mikä tärkeintä, se voi pitää sinut ystäviesi ja perheesi seurassa.
 

Tässä kertomuksessa ja artikkelissa esitetyt näkökulmat ja mielipiteet ovat haastatellun potilaan, eivätkä välttämättä vastaa Medtronicin virallista kantaa tai tuotteita koskevia väittämiä. Tämän artikkelin kirjoittaminen ei ole aiheuttanut potilaalle velvollisuutta tai odotusta Medtronicin tuotteiden käyttämiseen, mainostamiseen tai ostamiseen.

Tämä potilaskertomus ei sisällä kaikkea tarvittavaa tietoa diabetesta sairastavan potilaan asianmukaista hoitoa varten. Tästä syystä tässä esitettyihin tietoihin ei tule turvautua kattavan hoito-ohjelman luomisessa tai diabetesta sairastavan potilaan hoidossa.

 
Sarah Knotts
 
Sarahilla diagnosoitiin tyypin 1 diabetes neljän vuoden iässä, 22.11.1988. Hän kamppaili läpi teinivuosiensa monipistoshoidolla ja aloitti insuliinipumppuhoidon 3.8.2000, juuri ennen 16-vuotissyntymäpäiviään.
 
Vuonna 2007, pian naimisiinmenonsa jälkeen, Sarah alkoi suunnitella raskaaksi tulemista ja yritti vielä aiempaa enemmän saada verensokeritasonsa hallintaan. Samalla hän alkoi pitää kokemuksistaan blogia nimeltä The IGTS Blog – Insulin, Glucose, and TestStripStories. Hän jakoi blogikirjoituksensa myös diabeetikoiden oman verkkoyhteisön, DOC:nkanssa (Diabetes Online Community). Perheensä, ystäviensä ja mahtavan lääkärinsä avulla ja tuella Sarah saavutti tavoitearvonsa vuonna 2009 ja vuonna 2010 hän alkoi odottaa ensimmäistä lastaan. 26.7.2011 hän synnytti terveen poikavauvan.