Diabetes on sairaus, jossa elimistö ei pysty hyödyntämään ruoasta saatavaa energiaa. Diabetes kehittyy, kun haima ei tuota insuliinia tai jos elimistö alkaa vastustaa haiman tuottamaa insuliinia. Insuliini on hormoni, jota tarvitaan glukoosin kuljettamiseen verestä soluihin, joissa sitä käytetään energiana. Glukoosi on veressä olevan sokerimuodon nimitys. Vereen sitä siirtyy ruoansulatuksesta, ja elimistön solut käyttävät sitä polttoaineeksi. Insuliini, joka on haiman normaalisti tuottama hormoni, saa elimistön solut hyödyntämään glukoosia kasvuun ja energiaksi.

Diabeteksen kolme yleisintä muotoa ovat:

• Tyypin 1 diabetes, jossa haima ei enää tuota insuliinia. Diabetespotilaan täytyy annostella insuliinia elimistöön pistoksin tai insuliinipumpulla pysyäkseen kunnossa. Tyypin 1 diabetes puhkeaa useimmiten lapsena tai nuorena aikuisena, ja sitä on maailman kaikista diabetestapauksista noin 10 %. Tyypin 1 diabetesta sairastavan keskimääräinen elinikä on noin 15 vuotta tervettä väestöä lyhyempi.
• Tyypin 2 diabetes on aineenvaihduntasairaus, joka syntyy, kun elimistö ei pysty tuottamaan tai hyödyntämään insuliinia. Tyyppi 2 on sairauden yleisin muoto; sen osuus kaikista diabetestapauksista on 90-95 %. Tyypin 2 diabetes saadaan hoitotasapainoon ruokavaliolla ja liikunnalla, tabletein ja monissa tapauksissa myös insuliinilla. Monissa kliinisissä tutkimuksissa lihavuuden ja painonnousun on osoitettu olevan yhteydessä tyypin 2 diabeteksen riskin kohoamiseen. Tyypin 2 diabetes tulee useimmiten 40 vuotta täyttäneille aikuisille. Tyypin 2 diabetesriskissä olevien henkilöiden olisi noudatettava yleisiä ruokavalio- ja liikuntasuosituksia estääkseen sairauden puhkeamisen.
• Raskauden aikaista diabetesta esiintyy ainoastaan raskauden aikana. Raskauden aikainen diabetes on tyypin 2 diabeteksen tavoin aineenvaihduntasairaus, joka syntyy, kun elimistö ei pysty tuottamaan tai hyödyntämään insuliinia. Muista diabetesmuodoista poiketen se voi olla tilapäinen ja hävitä synnytyksen jälkeen. Naisilla, joilla on ollut raskauden aikainen diabetes, on kuitenkin suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen myöhemmin elämässään ja heidän olisi noudatettava yleisiä ruokavalio- ja liikuntasuosituksia ehkäistäkseen sairauden puhkeamisen.

Diabetesta sairastavien henkilöiden on annosteltava itselleen insuliinia. Insuliinin määrä on tasapainotettava suhteessa ruoansaantiin ja päivittäisen aktiivisuuden tasoon. Verensokeri on tarkistettava säännöllisesti. Diabeetikon verensokeriarvot ovat helposti liian korkeita tai matalia. Verensokerin on pysyttävä hyvin hallinnassa, sillä muuten on olemassa akuuttien komplikaatioiden, kuten matalan verensokerin (hypoglykemian) tai korkean verensokerin (hyperglykemian) riski, joka puolestaan voi johtaa ketoasidoosiin (insuliinin puutteesta johtuva myrkytystila, jossa verensokeri on kohonnut ja ketoaineiden eli happojen määrä voimakkaasti lisääntynyt veressä ja virtsassa). Tällöin vaaditaan sairaalahoitoa. Pidemmällä aikavälillä diabeteksen huono hoitotasapaino voi johtaa sokeuteen, munuaisten vajaatoimintaan ja amputointeihin. Diabetes on myös keskeinen vaikuttava tekijä sydän- ja verisuonitaudeissa sekä impotenssissa.